Projekti Pikkarit: Vaikeuksien kautta voittoon

Noniin! Ei mennyt tämäkään loma aivan hukkaan; sain tehtyä loppuun Pantyn mekon! *voitontanssi* Nyt voin siis hyvällä omalla tunnolla ottaa rennosti nämä loput kuusi päivää.

Eli siis. Alunperinhän minun oli tarkoitus ommella mekkoon vyötärölle soma rypytys. Noh, aina ei ole kaikki intiaanit mokkasiineissään (...), eikä suunnitelmani aivan toiminut. Mikään ei voita sitä ketutusta, kun olet ommellut suht. tiheällä pistolla kappaleet yhteen pelkkien nuppineulojen varassa (minähän siis en harrasta harsimista), ja sitten pitää purkaa. Onneksi en luovuttanut (kävi kyllä mielessä), vaan urheasti revin ratkoin palaset toisistaan ja aloin suunnitella plan B :tä. Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että ompelen alaosan ihan vain suorana, ja kiinnitän sen vähän ylemmäs uumalle. Samalla tuli ratkaistua ongelma ratkomisessa syntyneisiin reikiin.

Pantyn asu on siis nyt asusteita vaille valmis. Peruukkikin saapui viimeviikolla; se on aivan ihana! Pientä stailausta se vaatinee etuhiuksien suhteen, mutta muuten se on hahmolle ihan täydellinen. Ohessa siis vielä kuvamateriaalia edistyksestä ja peruukista, ja siskoni iloksi myös pari teinipeiliä.

Kaikki mitä on valmiina

Luonnonvalossa. Silmät on shopattu
(minähän siis aion ostaa siniset piilarit tähän..)

Peruukin pituus

.... Random sukka. Mutta hei, siinä on
kissoja! 8)) Siksi.

Toiset osaa ottaa rennosti silloinkin, kun minä kärtyän ompelukoneineni..

Laatikkokissakin rauhoittui... Kunhan oli ensin
ollut kankaideni kimpussa.

//Defia

Raivostuttaa

Minun pitäisi olla katsomatta televisiota.

Kyllä, minua ketuttaa taas vaihteeksi aivan silmittömästi. Siksi päätin raatata nyt täysin blogin aiheen ulkopuolelta... Katsoin eilen (13.10.2011) A-Talkin, sillä aiheena oli jälleen samaa sukupuolta olevien avioliitto ja adoptio. Puhumassa oli kolme eri puolueiden edustajaa (Perussuomalaisilta, Keskustalta ja Vihreiltä) sekä yksi ainakin periaatteessa politiikan ulkopuolella oleva sateenkaariperheen lapsi.

Perussuomalaisten edustajan puheisiin en edes jaksa puuttua. Luultavasti siksi, ettei niissä mielestäni ollut päätä eikä häntää. Lisäksi hermostuisin vain liikaa. Siksipä kärtyän vain tämän Keskustan edustajan puheiden vuoksi. Hän vetosi jatkuvasti siihen, että homoseksuaaleilla on jo rekisteröity parisuhde, jonka saaminen oli valtava asia silloin 2002 (?). "Eikö se riitä teille?". Mitä ihmettä?! Pitävätkö ne meitä jonkinlaisina alempina elämänmuotoina, joiden pitäisi olla tyytyväisiä enemmistön antamiin armonrippeisiin. "Ai haluatte samat oikeudet kuin muut? Ettekai te kuvittele olevanne samanarvoisia meidän kanssamme?". Niin tämäkö ei ole tasa-arvo- ja suvaitsevaisuusasia?

Perhana. Kukaan (... no ainakaan allekirjoittanut) ei kaipaa mitään selkääntaputteluja. "Joo, kyllä me teidät hyväksytään". Hyväksykää päänne, ihan tosi, koska lirkutteluilla ja teennäisillä silittelyillä ei ole mitään merkitystä, jos teot puhuvat muuta.

Pitäkää tunkkinne! Minä menen Ruotsissa naimisiin.

//Defia

[kirjoituksen sitaatit eivät viittaa kenenkään tietyn henkilön puheisiin]

Projekti Pikkarit: Puoli mekkoa + taggaus

Pantyn mekkoa aloittelin tässä viimeviikolla, kun koeviikolla oli ruhtinaalliset kaksi vapaapäivää! Alunperin olin hakenut kirjastosta käsityölehtiä, joista löysin kaksi neidille sopivaa ohjetta... Noh, kun sitten aloin kaavoja kotona katsella tarkemmin, tajusin että A. kankaani ei ehkä riitä mihinkään hienouksiin ja B. EN OSAA KÄYTTÄÄ NIITÄ!

Päädyin nakkaamaan lehdet nurkkaan ja otin käyttöön oman tyylini; hain jonkun epämääräisen topin, joka oli vielä venyvää kangasta (Hox! En suosittele ottamaan joustamattomaan kankaaseen kaavoja joustavasta, nimim. "Kokemusta on"). Piirsin kaavat sen mukaan, ne olivat lähinnä epämääräiset suorakulmiot, jolloin yhteen ommeltu toppi oli leveydeltään kokoa XXL. Ei siinä mitään, aloin sitten päällä sovittaa tekelettä ja ompelin muotolaskokset eteen ja taakse ja jotenkin hyvä tuurini pelasti minut ja sain lopulta kokoon mekon yläosan!

Yksi asia vain olisi mukava; vetoketjupaininjalka. En enää koskaan tahdo ommella tavallisella vetoketjuja paikalleen! Se on raivostuttavaa ja jälkikin on vähän kyseenalaista.

Yläosa on nyt sitten tässä...

 Vielä tuohon täytyy lisätä hameosa, jonka ajattelin tehdä kauniisti lantiolta rypyttämällä. Pantyn mekko sattuu sarjassa olemaan äärimmäisen yksinkertaistettu, joten päätin ottaa vapauksia ja tehdä tällaisen mallin... Koska sellaiset hörhömekot ovat suloisia!

------------------------------------------------

Seuraava asiani lienee se, että minut tagattiin tekemään tällainen kysely! : ) Kiitokset Realle!

1. Tell who gave you the award and link this back to his/her blog.
2. Write seven random facts about yourself.
3. Give this award to fifteen bloggers/blogs you like.

Tässä on Nana.

1. Kolmesta kissastamme yksi on "virallisesti" minun. Hän on nimeltään Nana Werneri, ja hän on somalein kaikista!

2. En osaa valehdella.

3. Seitsemän kuolemansyntiä kiehtoo minua; itse olen ehdottomasti ylpeys/turhamaisuus.

4. En ole missään "ylisosiaalisissa" medioissa, kuten Facebookissa, Twitterissä tai Google+ :ssa...

5. ... mutta sensijaan olen ehdottoman riippuvainen deviantArtista, Naurunappulasta ja FunnyJunkista.

6. Minulla on sateenkaarikäsikoru, ostettu Prideiltä<3 (; Se on kaunis!

7. Big Bang Theory aka Rillit Huurussa on mielestäni mainio sarja.

Ja seuraavat blogit voisivat tämän kyselyn tehdä:

Koi no Cosplay
My Glittery Dreams
Hanskun cosplay ahdistukset

// Defia

Projekti Käärmeprinsessa: Korvakorut

Olen tässä värkkäillyt viimeaikoina Hancockin käärmekorvakorujen kanssa... Näin youtubessa tutoriaalin, jossa korvikset tehtiin styroksista veistämällä; kyseinen tekniikka vaikutti minusta aivan liian aikaavievältä ja monimutkaiselta, etten viitsinyt edes kokeilla sitä. Sensijaan äitini ehdotti, että voisin käyttää hiusten kihartamiseen tarkoitettuja pampuloita; niissä kun on rautalanka valmiina sisällä, joten muotoilukin on helppoa.

Yksinkertaisesti siis otin kaksi tuollaista pötkylää ja leikkasin ne sopivamman mittaisiksi ja muotoilin hiukan mattoveitsellä (pelottava kapistus, btw). Aivan tasaista jälkeä ei kuitenkaan tullut, valitettavasti : I Seuraava askel oli pampuloiden päälystäminen; tuollaiseksi vaahtomuoviksi jättäminen ei tuntunut hyvältä idealta. Kuorrutin käärmeenalut ilmatiivistemassalla, mikä paljastui äärettömän monimutkaiseksi harrastukseksi. Massa oli niin tahmeaa, ettei sitä millään saanut niin tasaiseksi kun olisin halunnut! *mutinaa*

Lopuksi suihkutin korut Tiimarista hankitulla joulukoristekultasuihkeella. Se korostaa muhkuroita entisestään (son, I am disappoint). Lopputulos on sitten sellainen perinteinen "ei kestä lähempää tarkastelua" -tyylinen. Enää puuttuvat lukot ja toisen korvan reikä.. Päätin, että nämä saavat kelvata, koska kaukaa muhkuja ei kukaan huomaa.. Ellen keksi jotain superfiksua tekniikkaa ja innostu uusimaan koko systeemiä.

Tältä ne siis läheltä näyttävät... ^^"
(tämä on se rumempi kappale)

//Defia

Sarjakuvaa

Tänään saavuttiin Rovaniemeltä 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtumasta. Oli taas kyllä mielenkiintoinen reissu... : ) Tapahtuman ideahan on piirtää vuorokaudessa 24 sivua sarjakuvaa. Yleensä olemme tehneet työn yhdessä Taijan, Miran ja Tomin kanssa, mutta nyt vihdoin päätettiin, että helpoimmalla pääsee kun yksin tekee! Ei tarvitse komentaa muita työskentelemään *köhköh*.

Omia hahmoja tuli raapusteltua...

Itse sain aikaan 13-sivuisen tekeleen, jonka kastoin nimellä Cell war. Kiinnostuneet voivat käydä lukemassa sen photobucketista täältä, salasana albumiin on pukuleikki. Huomannette varmasti, että kun kello lähestyi kahtatoista, tämä "sänkyyn kello 21.00" -neiti alkoi jo nuokkua siihen malliin, ettei piirtäminen ollut enää järin tehokasta... Siksi tuloskin on sen mukainen. Kävin kyllä välillä nukkumassa autossa, mutta tulin siihen tulokseen, että olisin tarvinnut siihen kyetäkseni viisi toppavaatekerrastoa, joten palasin takaisin piirtosaliin. Jossain vaiheessa menimme Tomin ja Miran kanssa nukkumaan perinteisesti kirjaston alakerran kylmiin käytäviin, joissa sainkin jopa kolme tuntia katkonaista unta! Ihan positiivista, koska olin kuitenkin kuskina sitten kotimatkalla. Sarjakuvan lisäksi piirtelin satunnaisia suttuja ja kävin niittaamassa ilmoitustaululle mainoksen Sokeille lepakoille.

Birome

Birome

Pelottelin aloitustekstissä jo, että saatan innostua sepostamaan hahmoistani... Jokainen sarjakuvaa tekevä kykenee luultavasti samaistumaan, jos sanon, että olen aivan rakastunut kaikkiin hahmoihini ja ne tuntuvat jo omilta lapsilta! Piirrän deviantArtiin "TLAS" -sarjakuvaa, joka tosin on edennyt hyvin vähän siihen nähden, kuinka paljon olen sitä suunnitellut. Tykkään kuitenkin kertoa siitä ja esitellä uusia hahmoja ja juonta, joskin tähän asti Momo lienee ainoa, joka minua oikeasti jaksaa kuunnella, kun innostun jaarittelemaan.

Cell war -sarjakuvassa esiintyvä nainen on nimeltään Birome. Hänet suunnittelin niin ikään TLAS :iin, koska tahdoin hahmon, joka käyttää taisteluissaan apuna magneettikenttiä (Kiitos fysiikantunnit! Opettaja ei ikinä kyllästy kyselyini "voisiko tätä käyttää taistelussa apuna" tyyliin). Sitä ominaisuutta ei kuitenkaan vielä Cell warissa nähty. Tuo 24 :ssä luotu teos on lähinnä siis Biromen menneisyys, joka toimii myös omana tarinanaan. Tapahtumien jälkeen (mikä ilmenisi extra-sivussa, jos olisin ehtinyt saada ne takaisin Rovaniemellä...) neiti joutuu ulottuvuuteen, jossa muut TLAS :in hahmot elävät. Hän opettelee elämään siellä metallisyövästä aiheutuneen jalkansa kanssa ja fiksuna tyttönä havaitsee luonnon magneettiset ominaisuudet ja opettelee muuttamaan niitä. Ainoa ongelma on, että liian suuria vaihtuvia magneettikenttiä luodessaan myös hänen oma robottijalkansa kärsii aikamoisia tuhoja... Lisäksi Birome löytää alkoholin ilot maailmaa vaihtaessaan ja esiintyy sarjassa (TLAS :issa siis, sitten joskus) lähinnä pienoisessa hiprakassa.

Mutta se siitä rantista! : ) Rovaniemen reissu oli aivan mahtava, kiitoksia hyvälle seuralle<3 Lisäksi hienoa on se, että ehdittiin käydä Eurokankaassa, joten luvassa on ehkä jonkinlaista ompelua tässä lähiaikoina...

Defia kiittää.